Viimeksi päivitetty (30.11.1999) Kirjoittanut Ilmari Juutilainen 04.05.2008
Kahdeksankymmentäluvun stereotyyppisessä luonnonsuojelijan ja metsänomistajan kohtaamisessa isomahaiset metsänomistajaisännät kiroavat risupartaiset luonnonsuojelijat – väittävät näiden ajavan tarkoitusperiä, jotka vievät heiltä itsemääräämisoikeuden ja alentavat metsätuloja. Ja olivatpa he silloin myös aivan oikeassa, tottahan useimmat luonnonsuojelijat kannattivat ja ajoivat erilaisten suojeluohjelmien ja suojelualueiden toteutusta, luontoarvot haluttiin säilyttää myös yksityismailla.
Mutta ajat muuttuvat. METSO lentää ja vapaaehtoisuus jyllää. Katsotaanpa luonnonsuojeluliiton metsien suojeluun liittyviä kolmea päätavoitetta: Nehän voisivat olla melkein yhtä hyvin myös metsänomistajien liiton tavoitteita!
Tavoite 1: METSO-ohjelman on saatava riittävä rahoitus. Tottahan suuri METSO-ohjelman rahoitus lihottaa myös metsänomistajien tilipussia, sinnehän METSO-rahat ohjautuvat. METSO perustuu täysin vapaaehtoisuuteen, puun sijasta voikin myydä luontoarvoja valtiolle. METSO lisää metsänomistajan valinnanvaraa - loistava vaihtoehto niille, jotka haluavat säästää palan aarniometsäänsä ja ylläpitää metsänsä luontoarvoja.
Tavoite 2: Etelä-Suomen suojeluverkkoa on parannettava valtion ja kuntien metsissä. Puun hintaa lisäsuojelu ei ainakaan niitä alenna, joten julkisiin metsiin osuvalle lisäsuojelulle luulisi puunmyyntiä suunnittelevan metsänomistajan vain myhäilevän.
Tavoite 3: Metsäluonnon monimuotoisuutta on edistettävä talousmetsissä. Siihenhän on jo totuttu – puronvarret, lehtolaikut ja rantavyöhykkeet ovat lain suojaamia. Nyt luonnonsuojelijan ja metsänomistajan yhteinen toive on, että luonnonarvojen vapaaehtoista edistämistä lain minimirajausta paremmin pitäisi kannustaa riihikuivalla – arvokkaimpien luontokohteiden vapaaehtoisen säilyttämisen tulisi olla taloudellisesti kannattavaa.
Mikä on tyypillinen tilanne, kun luonnonsuojelija ja metsänomistaja kohtaavat 2010-luvulla? Tuleeko luonnonsuojelija kertomaan luontohavainnoistaan metsänomistajalle, joka voi sitten halutessaan tarjota kohdetta luonnonarvokauppaan saaden harvinaisista eliölajeista lisähintaa luonnonsuojelijan raportoimien havaintojen ansiosta? Kumpikin ystävyksistä hyötyy – luonnonsuojelijan mielimetsä ja harrastuskohde säilyy ja metsänomistaja parantaa metsänsä tuottoa täyden omistusoikeuden säilyttäen.
Ilmari Juutilainen, tutkija, Oulu
