Viimeksi päivitetty (30.11.1999) 30.11.2007
Kampanjointi työpaikkojen pysäköintipolitiikan muuttamisesta joukkoliikennettä suosivaan suuntaan
Tausta
Liikenteen ympäristöhaittojen vähentäminen kuuluu nykyään itsestään selvänä osana Oulun kaupunginkin politiikkaan.. Kaupungin kestävän kehityksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi joukkoliikenteen käyttöosuuden merkittävä kasvattaminen vuosien 2005-2008 aikana. Tämänhetkisen tilanteen perusteella näyttää siltä, että tässä tavoitteessa ollaan pahasti epäonnistumassa. Jopa tehtyjen bussimatkojen määrä on kaikenaikaa laskenut (Kuva 1). Käyttöosuus on laskenut tätäkin enemmän sillä henkilöautojen liikennesuorite on puolestaan kasvanut.
Oulun kaupunki on viime vuosina edistänyt joukkoliikenteen käyttöä varsin hyvin. Joukkoliikennekatu, elektroniset aikataulut ja lipun hintaa alentavat tuet ovat kuitenkin vain pystyneet hidastamaan joukkoliikenteen käytön vähentymistä.
Pysäköintipolitiikan ohjauskeinoja ovat pysäköinnin hinnoittelu ja aikarajoitteet sekä pysäköintipaikkojen sijainnin ja määrän ohjaus. Syyskuun lopussa julkaistiin EU:n ensimmäisen keskustelunavaus kaupunkiliikenteeseen liittyen. Tämä ns. vihreä kirja ’Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen’ suosittelee pysäköintipolitiikan nykyistä voimakkaampaa käyttöä. Myös liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi syyskuussa selvityksen pysäköintipolitiikan mahdollisuuksista (Pysäköintipolitiikka ja pysäköinnin hinta Helsingissä, Turussa ja Tampereella, julkaisu 47/2007). Julkaisun mukaan pysäköintipolitiikka olisi voimakas ja kustannustehokas väline liikenteen hallintaan.
Pysäköinnin järjestäminen maksaa: pysäköintipaikkojen alle jäävän maan hankkiminen, rakentamiskustannukset sekä ylläpitokustannukset tulevat kaupungin, kauppojen, työpaikkojen ja taloyhtiöitten maksettavaksi. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan maantasoon rakennettujen parkkipaikkojen kustannukset ovat noin 200 €/v ja parkkihallissa sijaitsevien paikkojen kustannukset noin 1000 €/v. Oikeudenmukaista olisi, että pysäköintipaikkojen ylläpidon maksaisivat niiden käyttäjät.
Oulun kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa pysäköintipolitiikalla ovat rajalliset: Kaupunki voi määritellä pysäköinnin hinnan vain omistamillaan pysäköintipaikoilla ja pysäköinnin hintojen paikallinen nosto siirtää helposti vain liikennettä ja pysäköintiä muualle.
Työmatkaliikenne muodostaa merkittävän osan liikennesuoritteesta Oulussakin. Liikenne- ja viestintäministeriö on tutkinut työmatkaliikenteen ohjauskeinoja julkaisussa Uutta liikkumiskulttuuria suomalaisille työpaikoille - työmatkaliikenteen ohjausta Suomeen, julkaisu 22/2002). Tutkimukseen liittyvän kyselyn mukaan pysäköintimaksujen korottaminen olisi tehokas keino vähentää oman auton käyttöä työmatkoilla.
Nykyisin ihmiset ovat tiedostaneet sen, että turhaa autoilua pitäisi vähentää. Vaikka uudet maksut herättävät aina vastustusta, niin pysäköinnin maksullisuuden ympäristöperusteet ovat varsin hyvin ymmärrettävissä; näin voi päätellä myös edellä mainitun tutkimuksen tuloksista. Pysäköintimaksujen laajempi käyttö opittaisiin siksi luultavasti varsin nopeasti hyväksymään ja se voi lisäksi edistää kestävän kehityksen mukaisen liikennekulttuurin laajempaakin omaksumista.
Aloite
Esitämme, että Oulun kaupunki aloittaa kampanjan, jossa se rohkaisee Oulun suuria työnantajia selvittämään työntekijöittensä ympäristöystävälliseen työmatkaliikenteeseen liittyviä tarpeita ja hinnoittelemaan pysäköinnin niin, että perittävät pysäköintimaksut vastaavat vähintään pysäköinnin järjestämisestä syntyviä kuluja. Kampanjan tulisi sisältää ainakin työnantajille tehtäviä aloitteita ja työnantajien kanssa käytäviä keskusteluja. Kampanjan aikana työpaikoilta tulisi kerätä tietoa, joka selventää miten joukkoliikennettä pitäisi kehittää, jotta sen käyttö työmatkaliikenteessä lisääntyisi. Kaupungin rooliin kuuluisi näiden toimien viemistä käytäntöön. Kampanjaan tulisi pyytää mukaan tarpeellisia sidosryhmiä kuten Koskilinjat ja Oulun luonnonsuojeluyhdistys.
