Viimeksi päivitetty (30.11.1999) 04.02.2009
Oululaisten luontojärjestöjen kommentteja Sanginjoen ulkometsän hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnokseen 2009-2020
Luontojärjestöjen keskuudessa kuusi henkilöä on tutustunut perusteellisesti hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnokseen ja asiaa on käyty läpi yhdessä. Esitämme seuraavia muutoksia ja tarkennuksia.
Suojeltavan vyöhykkeen rajaus on luonnontieteellisesti perusteltu, sillä arvokkaimmat metsät mm. eliölajiston osalta sijaitsevat suunnitellulla suojelualueella. Suojelualue on kylläkin muutamissa kohdissa turhan kapea häiriöalttiimman metsälajiston viihtymistä ajatellen. On kuitenkin hyvä, että suojelurajaus koostuu yhdestä alueesta. Suojelurajauksen ulkopuolelle jää useita arvokkaita kohteita. Niiden säilymiselle on ratkaisevaa, miten metsiä käsitellään kohteiden lähialueilla. Näiden ympärille tulee jättää kevyemmän käsittelyn alueita ja yrittää muodostaa yhteys suojelualueelle. Suojeluvyöhykkeellä tulee turvata erämaisen lajiston säilymisedellytykset. Nykyinen polkuverkosto on riittävä, jotta ihmiset pääsevät tutustumaan alueeseen. Suojeluvyöhykkeellä tulee välttää voimakasta ihmistoimintaa, kuten koira-, suunnistus- tai hiihtokilpailuja tai puolustusvoimien harjoituksia.
Isokankaan suojelualueen puisto-osan (280 ha) rauhoitusmääräyksiä tulee muuttaa siten, että metsätaloustoimista luovutaan. Myös teknisen lautakunnan päätöksessä 13.11.2007 on esitetty, että rauhoitusmääräyksiä tulee muuttaa siten, että luonnonsuojelulliset tavoitteet täyttyvät paremmin. Mukautetun metsätalouden vyöhykkeillä ei tulisi tehdä lainkaan avohakkuita. Esitämme myös, että koko metsätalousvyöhykkeellä tulee tehdä vain sellaisia metsänkäsittelytoimia, jotka eivät ole ristiriidassa muiden käyttömuotojen kuten virkistyksen kanssa ja jotka eivät heikennä alueen arvoa arvokkaana metsäluontokohteena. Voi hyvinkin olla, että 10-20 vuoden kuluessa arvot muuttuvat siten, että koko alue halutaan varata retkeilyyn ja luonnonsuojeluun.
Sanginjoen alueen arvoa eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelussa tulisi arvottaa lajiselvitysten lisäksi myös sillä, kuinka paljon sieltä löytyy arvokkaita elinympäristöjä. Metso-kriteerit täyttävät kohteet (mm. puustoiset suot ja niiden reunat, runsaslahopuustoiset kangasmetsät ja pienvesien reunat) ovat jääneet Sanginjoen suojelussa unohduksiin. Ulkometsän alueella tulisikin tehdä perusteellinen Metso-kartoitus. Luultavasti eniten Metso-luontotyyppejä löytyisi suojeluvyöhykkeeltä, mutta samalla voisi tulla esiin uusia arvokkaita kohteita myös muualta.
Useassa kohdassa suunnitelmaa vähätellään mielestämme liikaa Sanginjoen alueen merkitystä. Harva Etelä-Suomenkaan kansallispuisto on valtakunnallisesti merkittävä tai vetovoimainen. Niillä on merkitystä mm. oman maakunnan ja isojen kaupunkien ihmisille virkistyskohteena (vrt. Nuuksio). Ulkometsällä on myös luonnonsuojelullista potentiaalia. Alueella olisi merkitystä Pohjanmaan rannikon huonoon metsiensuojelutilanteeseen, mikäli se saisi luonnontilaistua koko pinta-alansa osalta. Alueen pinta-ala ei ole myöskään pieni, ulkometsä on monien Etelä-Suomen kansallispuistojen kokoinen. Luonnontilaisten havumetsien indikaattorikääpien osalta sekä kansainvälisesti arvokkaana lintualueena (IBA) alue on monen keskikokoisen Etelä-Suomen kansallispuiston veroinen.
Tarkempia kommentteja, viittaus suunnitelman tietylle sivulle ja kappaleeseen:
s. 1, kappale 1.2 Suunnitteluprosessi. Kappaleen alussa on mainittu, että luontojärjestöt jättivät aloitteen Sanginjoen ulkometsän suojelemiseksi. Tekstissä olisi hyvä kirjoittaa lyhyesti auki aloitteen sisältö. Esimerkiksi: ”Aloitteessa esitettiin Sanginjoen ulkometsän käytön muuttamista paremmin luonnonarvoja ja virkistystä huomioivaan suuntaan. Pitkän aikavälin tavoitteena olisi kansallispuistotasoisen suojelualueen perustaminen”. Suojelualoite tulisi kirjata myös viiteluetteloon. Aloitteen diaarinumero on: Teke 4653/000/2004. Samassa kappaleessa on ohjausryhmän kokoonpano. Luonto-Liitto kirjoitetaan väliviivalla ja Liitto myös isolla.
s. 2, viimeinen kappale. Ohjausryhmään kutsuttiin kaksi edustajaa aloitteen tehneistä luontojärjestöistä. Kaupunginhallituksen päätöksessä saattoi olla virheellinen muotoilu tai asia tarkentui kun koollekutsuminen suoritettiin.
s. 3, kappale 2.3 Vesistöt. oikea muotoilu: Kalimeenoja laskee mereen Haukiputaalla Kellon Kraaselin kohdalla (ei Kraaselissa).
s. 4, toisen kappaleen lopussa puhutaan Isokankaanjärven ravinnepitoisuuksista. Nämä lukuarvot tulisi suhteuttaa johonkin, sillä ne eivät kerro paljonkaan tavalliselle lukijalle. Ilmeisesti järvi on melko vähäravinteinen?
s. 4, kappale 2.4 Luontotyypit. Kappaleen alussa kerrotaan, että ulkometsässä on tehty luontotyyppi-inventointi 1997-98. Kyseessä kuitenkin lienee metsätalouden kuvioinventointi, jossa on kerätty lähinnä puustotietoja. Varsinaista luontotyyppi-inventointia ei liene tehty. Keskimmäisen kappaleen lopussa sanotaan, että 1% alueen pinta-alasta on metsätalousnäkökulmasta vähäarvoista ja siten luontotyyppien luokittelussa sivuutettavaa kitu- ja joutomaata. Lause on virheellinen, sillä monet tärkeät luontotyypit ovat metsätaloudellisesti kitu- tai joutomaata. Sanan ”luontotyyppien luokittelussa” voisi korvata ”metsätaloudellisessa luokittelussa”.
s. 5, ensimmäisen kappaleen loppu. Tekstissä väitetään, että ulkometsässä ei esiinny karukkokankaita. Eikö Isokankaan lähes puhdas jäkälikkö ole karukkokangasta?
s. 6, ylimmällä rivillä kerrotaan Kummunkorven lähteistä. Lähteitä on myös Latvakorvenpalon eteläreunalla ja Isokankaan harjumuodostuman pohjoisreunalla. Kolmannessa kappaleessa kerrotaan, että alueella on vain yksi pienialainen lehto ja sen puusto on nuorta. Lisäksi todetaan, että laikulla ei ole erityistä arvoa. Tässä tulisi kuitenkin nähdä kohteen kehityspotentiaali. Harvinaisuutensa takia se tulisi ottaa erityistarkasteluun ja suunnitella mm. ennallistamistoimia ja miettiä yhteyden muodostamista suojelurajaukselle.
s. 6., kappale 2.5.1 Kasvillisuus ja sienet. Kappaleen alussa väitetään, että alueella on tehty vuonna 2006 Atlas-kartoitus. Oulun kaupungin putkilokasvisto kartoitettiin jo aiemmin, 1997-2004. Tulokset julkaistiin v. 2005 Oulun kasvit -kirjassa, Väre ym. 2005. Tähän olisi syytä viitata tekstissä. Vuonna 2006 alueella tehtiin mm. jäkäläkartoitus ja lintulaskentoja.
s. 7, neljännen kappaleen alku. Tekstissä kerrotaan, että alueella ei tiettävästi esiinny valtakunnallisesti uhanalaisiksi luettavia putkilokasvilajeja. Lause on sikäli epäolennainen, koska Suomessa ei ole juurikaan uhanalaisia kangasmetsien putkilokasvilajeja. Metsän arvosta kertovat enemmän muut lajiryhmät.
s. 8, viimeisen kokonaisen kpl:een loppu. Parempi muotoilu: Jo pelkästään ulkometsän inventoitujen osa-alueiden kääväkäshavainnot riittävät nostamaan sen suojelullisesti arvokkaiden metsäalueiden joukkoon.
s. 9. alku, jossa kerrotaan sienistä. Sienikappaleen loppuun voisi lisätä: Harvinaisempia, mutta arvostettuja, ruokasieniä alueella ovat männyntuoksuvalmuska, kelta-, suppilo- ja kosteikkovahvero.
s. 9, kappale 2.5.2 Eläimistö. Kolmannessa ja neljännessä kappaleessa kerrotaan uhanalaista ja direktiivilinnuista. Pohjantikka, kuukkeli, viirupöllö ja varpuspöllö ovat melko säännöllisiä pesijöitä alueella. Tätä voisi tarkentaa tekstiin.
s. 10, neljäs kappale. Linnuston parimäärän laskun syytä ei pohdita. Todennäköinen syy on alueella harjoitettu metsätalous! Johonkin kohtaan linnusto-osioon voisi lisätä, että Sanginjoen alue täyttää boreaalisen metsä- ja suolinnuston suhteen kansainvälisesti arvokkaan lintualueen (IBA) kriteerit. Näitä lajeja alueelta on löytynyt 11, kun IBA-alueen raja-arvo on 8. IBA-alueiden joukossa alue on linnuston osalta yksi 15 arvokkaimmasta kohteesta Metso-alueella. Nisäkäskappaleessa puhutaan amerikanmajavasta. Oikea lajinimi on kanadanmajava. Liito-oravasta ei ole tuoreita havaintoja alueelta.
s. 13, kappale 2.8 Sanginjoen merkitys maa- ja valtakunnallisesti. Neljäs rivi: Pohjois-Pohjanmaan merkittävimmät luontokohteet merenrantoja lukuun ottamatta painottuvat maakunnan itä- ja pohjoisosiin. Ensimmäisen kappaleen lopussa Hirvisuon pinta-ala väärin, tulee olla 44,8 km2.
Kolmannessa kappaleessa sanotaan, että suojeluun metsä- ja kitumaan osuus keskiboreaalisella vyöhykkeellä on 2,6%. Olisi parempi sanoa, että suojellun metsämaan osuus on 1,7%.
s. 15, kuudes rivi. Isokankaanjärven aarnialueesta on n. 10 ha vettä eli kaikki 50 ha ei ole metsää. Sivun viimeisessä kappaleessa puhutaan Lemmenjoen alueesta. Tämä tulee korjata: Lemmenpolun alueella…
s. 17, kappale 4.1 Yleistä. Ensimmäisen kappaleen lopussa kerrotaan, että pääpaino on puuntuotannossa ja että tapauskohtaisesti otetaan huomioon metsän muut käyttömuodot. Tärkeänä virkistysalueena ja eri käyttömuodot huomioivan ratkaisun myötä myös metsätalouden piiriin jäävällä osalla tulisi huomioida riittävässä määrin muiden käyttömuotojen tarpeet. Avohakkuut mm. pilaavat retkeilijöiden maisemia ja vaikeuttavat liikkumista.
s. 18, kappale 4.3 Mukautetun metsätalouden vyöhykkeet. Isokankaan suojelualueen metsäpuisto-osan metsätaloustoimista tulisi luopua. Tähän viittaa myös Teknisen lautakunnan päätös 13.11.2007 §698. Päätökseen on kirjattu: ”Lisäsuojelun lisäksi, jo olemassa olevan Isokankaan luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksiä tarkistetaan vastaamaan paremmin alueen luonnonsuojelullisten tavoitteiden toteutumista.” Nyt hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään vanhoilla säännöksillä jatkamista.
s. 19, 1. kappale. Tekstissä kerrotaan, että on kiinnitettävä erityishuomio yksittäisiin arvokkaisiin metsäkuvioihin. Ilmaisu on liian epämääräinen. Mitä nämä kuviot ovat? Jos niitä ei ole yksilöity, niiden huomioiminen on mahdotonta. Ennallistamista tulisi tehdä myös metsätalousvyöhykkeen arvokkailla kuvioilla.
s. 19, Taulukko 1. viimeisellä rivillä väitetään, että tulenteko olisi sallittu metsäpuistossa missä vain. Näin ei kuitenkaan ole.
s. 21 lopussa. Suojelun toteuttamista esitetään vapaaehtoisena ja määräaikaisena. Määräaikaisuus ei sovi laajempien metsäalueiden, joilla on sekä luonnonarvoja että virkistyskäyttöä, pitkäjänteiseen suojeluun. Alueella näkyy vielä talouskäytön jälki ja vei aikansa ennen kuin alue luonnontilaistuu enemmän. Kaksikymmentä vuotta on luonnon kiertokulussa lyhyt aika. Myös julkisyhteisöjen tulisi suunnitella alueiden käyttöä pitemmällä tähtäimellä. Määräaikaisuuteen ei ole siten perusteita. Määräaikaisuudesta puhutaan myös sivulla 35 toisessa kappaleessa.
s. 22-23, kappale 5.3.2 Ennallistettavat alueet. Luonnontilansa menettäneiden soiden ennallistaminen vesitalouden palauttamisella on kannatettavaa ja se tuottaa tuloksia suhteellisen nopeasti. Lahopuun keinotekoista tuottamista on vielä syytä miettiä. Käsittelytoimien lopettaminen tuoreissa vanhahkoissa metsissä tuottaa lahopuuta kohtuullisella aikataululla.
s. 24 alussa. Sanginjoen kansakoulusta voitaisiin tehdä alueen opastuskeskus, varsinkin jos myöhemmin päädytään vielä kansallispuiston perustamiseen. Samassa yhteydessä voitaisiin esitellä seudun kulttuurihistoriaa, kuten maanviljelyä. Kuvan 3 ja sen yläpuolella olevan luettelon paikat ja numerot eivät täsmää.
s. 27, toinen kappale. Taimikkovaiheen pienempi marja- ja sienisato ei johdu nuoren puuston kehittymättömästä sienijuuresta. Puilla on kyllä sienijuuri, mutta lajisto on erilainen nuoren sukkession paikoilla.
s. 28, toinen kappale. Lemmenpolulle istutetaan puronieriää. Tämä kalalaji on kuitenkin Suomelle vieras laji ja kilpailee luontaisten lajiemme kanssa. Yliopiston tutkijat ovat esittäneet puronieriän istutuksista luopumista.
s. 30, kappale 7.5 Metsänhoito. Isokankaan metsäpuisto-osaa ei tulisi lukea mukautetun metsätalouden alueeseen, vaan lähinnä samaan kategoriaan kuin uusi 470 ha:n suojeluosa. Vertaa myös edellä mainittu teknisen lautakunnan päätös 13.11. 2007.
s. 31. Kunnostusojituksia tulee välttää. Alueella on hyvin vähän luonnontilaista suota jäljellä. Ojituksilla on myös haitallisia vaikutuksia vesistöihin. Jo nyt Sanginjoen veden laatu ei ole kovin hyvä. Uusia ojia ei tule kaivaa ainakaan suojellun osan läpi. Suojeluosa lienee vedenjakajalla, joten sen ympärillä olevilta alueilta vesi voidaan johtaa joko Kalimeenojaan tai Sanginjokeen.
s. 35, 3:s kappale. Tekstissä todetaan, että alueella ei esiinny erityisesti suojeltavia tai luontodirektiivin liitteen IV lajeja. Alueen luontoselvityksissä on kuitenkin puutteita, ja sieltä voisi löytyä vielä harvinaisia lajeja (esim. viitasammakko, lepakot jne.).
s. 39, kappale 12 Yhteistyö. Oulun yliopiston kasvitieteen laitos lakkasi olemasta 1995 ja on nykyisin osa Biologian laitosta.
