Energia
kansallisen toimintaohjema energiatehokkaalle rakennetulle ympäristölle |
 |
 |
 |
| Kirjoittanut Ilmari Juutilainen | |
| 31.01.2010 07:54 | |
|
Kansallisissa ilmasto -ja energiastrategioissa ja tulevaisuuselonteossa linjattiin tavoitteeksi vähentää kasvihuonepäästöjä 80 % vuoteen 2050 mennessä. Rakennetun ympäristön energiankäyttö ei muutu hetkessä, sillä rakennusten elinkaari on kymmeniä vuosia. Rakennukset käyttävät 40 % energiasta Suomessa, joten ne ovat keskeisessä asemassa päästötavoitteiden saavuttamisessa. Siksipä toimenpiteisiin on tarve ryhtyä heti, sekä yhdyskuntarakenteen suunnittelussa että yksittäisten rakennusten teknisessä toteutuksessa energiatehokkuus on otettava uudella tavalla huomioon. Nyt YM on ilmeisesti alkamassa viedä strategioita käytäntöön. Tänä vuonna laaditaan kansallinen toimenpideohjelma rakennetun ympäristön päästöjen vähentämiseksi. Toimintaohjelman nimi Low2No viittaa sanoihin Low Carbon to No Carbon on ainakin hyvä ja lupaava. Oulua työryhmässä edustaa rakennusvalvonnan Pekka Seppälä. Unohtaa ei sovi myöskään rakennetun ympäristön määrää ja kokoa. Rakennetun ympäristön energiankulutus kuitenkin kasvaa melko suorassa suhteessa kokonaisrakennuskannan neliöalaan. Odotamme mielenkiinnolla, että miten työryhmä ottaa kantaa tähän kysymykseen. Mitä toimenpiteitä tehdään asuinhuoneistojen keskikoon pienentämiseksi? Miten turhien neliöiden rakentaminen vältetään kaupallisten palveluiden tuottamisessa? Näin äsken Hanna Kalenojan tutkimuksen, jonka mukaan hypermarketeissa on kolminkertainen määrä neliöitä asiakasta kohden valintamyymälöihin verrattuna. Olisi mielenkiintoista nähdä sama vertailu kiinteistön energiankulutukseen suhteutettuna. Onko tällä seikalla merkitystä jättikauppakeskusten aiheuttaman liikennetarpeen lisääntymisen aiheuttaman energiantuhlauksen rinnalla? Haasteellisinta työryhmän työssä on kuitenkin yhdyskuntarakenteen tehokkuus. Asiointimatkat kauppoihin, kouluihin, työpaikkoihin, harrastuksiin ovat viime aikoina jatkuvasti kasvaneet. Tämä kehityssuunta on ilmeisesti käännettävä päälaelleen. Yhdyskuntarakenteen kehittämisen keinot vaikuttavat rajallisilta: Vaikka yhdyskuntarakenne optimoidaan niin, että palvelut, työpaikat, asunnot ja harrastukset ovat lähellä toisiaan, niin ihmiset voivat valita asuinpaikkansa vaikka eri paikkakunnalta. Ratkaisuna tässä palaudutaan jälleen liikkumisen hintaan: Henkilöautoilu tulee hinnoitella niin, että lyhyiden etäisyyksien antama taloudellinen hyöty näkyy asuinpaikan valinnassa. Keskustelu artikkelista [0 replies] Ei vielä yhtään kommenttia.
Kommentoi artikkelia:
Kirjaudu sisään keskustelualueelle kommentoidaksesi
|
